Näitä polkuja olen minäkin pitkiä aikoja tallannut. Matka luetuksi verkkokirjoittajaksi on ollut pitkä. Nuorena unelmoin, että minulla olisi kirjoituskone ja kirjoituspöytä. Nyt lukijani tekevät sen mahdolliseksi.
Keskittymiseni kirjoittamiseen ei ole muuttanut minua paitsi että voin nykyään kirjoittaa työkseni. Haluan raottaa salaisuuksien verhoa, joka on ympäröinyt meitä. Tulen vuosien miettimään äitiäni, isääni, isovanhempiani ja muita läheisiä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, millainen minusta tuli.
Elämässä pitää osata vaihtaa roolia. Huolehtijan pitää oppia olemaan huollettava. Onnistuin omassa muutosprosessissa, ehkä minusta tuli tutkimusmatkailija. Olen kirjoituksissani onnistunut, osittain, mutta varaan tulevaisuudessa entistä enemmän aikaan itselleni, omien asioiden kelaamiseen.
Keräämäni aineisto, muistiinpanot, kirjoitukset, lehtileikkeet ja valokuvat ovat kolmannen elämäni raaka-aineitta. En ole hylännyt kotiseutuani, en kaukaisia muistoja, vaikka välillä itsestänikin tuntuu siltä. Tarvitsen vain runsaasti aikaa asioiden analysointiin, kypsyttelyyn ja punaisten lankojen kelaamiseen.
Yksikään sana ei tipahda valmiina “paperille”, jokaiselle virkkeelle on luotava oma sanojen jono ja järjestys. Eivät ne ole aina oikeita, ilmaisut eivät avaudu kaikille, mutta ne kuvastavat kuitenkin minua ihmisenä, yhtenä miljardien ja miljardien joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti