Pidä huolta matkakuumeestasi, älä lähde matkaan ilman karttaa tai toimivaa karttapalvelua.
Uusin kirjoitukseni kertoo tyypistä, joka katoaa Pariisin metroasemalla. Kun tuttavat ryhtyvät etsimään häntä, he joutuvat pohtimaan tunnistavatko he haamukirjailijaa ollenkaan.
Idea uudesta blogisivustosta alkoi itää, kun ajattelin, miten teini-ikäisenä muutin kaupunkiin opiskelemaan. Matkustin linja-autolla Viirilästä Loviisaan, Porvooseen ja Helsinkiin. Ja sieltä vielä kauemmaksi. Ajattelin usein matkoillani, että kirjoitan vielä kauniita tarinoita kotikylästäni.
Pidin Viirilän suhteen pienen tauon monestakin syystä. Siitä ja sen syistä kerron myöhemmin. Viimeisestä käynnistäni on kulunut monta vuotta. Tulen vielä kertomaan.
Olen luvannut itselleni, että kirjoitan koskettavia juttuja matkoistani ja kotiseudustani, mutta etenen pienin askelin, hitaasti, ihmetellen ja muistikuviani maksutellen.
Jos ihmismieli kiinnostaa, nämä postaukset tarjoavat kattavan katselmuksen luoviksi ja innovatiivisiksi luokiteltujen henkilöiden mielenmaisemiin.
Toivon, että tämän rainan jutut ovat helpottavaa luettavaa, ja lyheyt tarinat imaisevat mukaansa. En tee tästä saavutusten näyttelyä, haluan vain kirjoittaa pieniä välähdyksiä niiltä asemilta ja pysäkeiltä, jotka ovat elämässäni olleet merkityksellisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti