keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Onko Yliopistolla Karpaalitunneleita?

Yliopistolla istutaan paljon. Fysioterapeutit opettavat, miten jaksetaan istua vielä vuosien kulutta. Työfysioterapeutti Sanna Koli uusiin tiloihin muuttaneilla osastolaisille kalusteiden säätöä ja jakaa tietoa siitä, miten eri syistä niskat saattavat jumiutua tai jännetuppitulehdus iskeä käteen.

Paha kolminaisuus löytyy tuolin, pöydän ja tietokoneen näytön vääristä säädöistä. Ergonomisesti oikeaoppisen asennon etsimiseen kannattaa panostaa. Säätäminen aloitetaan tuolista. Ensin etsitään oikea istumakorkeus. Useimmiten istumme liian korkealla.

Jalkojen tulee istuttaessa olla tukevasti maassa ja säären ja reiden noin 90 asteen kulmassa. Jos penkki on liian ylhäällä, sen etureuna painaa reisiä ja estää verenkierron.

Oikean korkeuden löytämisen jälkeen alaraajojen verenkiertoa tuetaan katsomalla vielä, että istuinosan ja polvitaipeen väliin ja noin nyrkin kokoinen tyhjää tilaa.

Sitten tarkastellaan selän tilanne. Siinä missä istuinosa jää helposti liian korkealle, selkänojaa puolestaan pidetään liian alhaalla. Tuolin tuki on parhaimmillaan alaselän kohdalla. Silloin selkänoja tukee selän luonnollista kaarevuutta.

Säädöistä huolimatta, tärkeintä on nousta säännöllisesti tuolista. Täydellisessäkin asennossa kahdeksan tuntia istumista päätteen äärellä on liikaa. Istuma-asentoa kannattaa vaihdella, kunhan muistaa pitää selän hyvässä asennossa. Tärkeintä on kuitenkin säännöllisesti nousta tuolista ja liikkua vastapainona staattiselle istumiselle.

Kuten jalkojen, myös käsien tulee näytepäätetyöskentelyssä olla noin 90 asteen kulmassa. Kädet voidaan tukea joko tuolin käsinojiin tai pöytätasoon. Käsinojat ovat oikealla korkeudella silloin, kun kyynärvarret ovat tuettuina käsinojiin rennosti, eikä hartioissa tunnu sen enempää työntöä ylöspäin kuin vetoa alaspäin.

Suurilla työpaikoilla moni istuu tuolissaan tehtaan tekemillä säädöillä. Tunne siitä, että on liian kiire, on ensimmäinen etappi kohti kipeytynyttä kroppaa. Ehkä varsinkaan nuoremmalla iällä hyvää työskentelyasentoa ei koeta kovinkaan merkittäväksi seikaksi.

  1. Tietokoneen näyttöä tavataan pitää liian korkealla. Näytön korkealla pitäminen ehkä juontaa aikoihin, jolloin näyttöjä pidettiin keskusyksikön päällä.

  2. Näytön pitäisi sijaita vähintään vaakatasoon ojennetun kädenmitan päässä kasvoista. Silloin pää pysyy vähintään kuormittavassa keskiasennossa ja veri kiertää niskassa parhaiten.
Lähde: Yliopistolainen | Helsingin yliopiston henkilöstölehti | 18.12.2007 | 10/07

Ei kommentteja: