Uusteollisuus Kärkihankkeet: Läääkeyhtiöt palkitsevat

IL 16.1.2014 kirjoittaa

Terveysteknologiasta

Terveysteknologian sateenvarjon alla on hyvin monenlaista liiketoimintaa. Ruiskujen, neulojen ja kumihanskojen, eli sairaaloiden ja terveydenhuollon kulutustavaran valmistuksesta biomateriaaleihin, miljoonien eurojen kuvantamislaitteisiin.

Terveysteknologiateollisuutemme toimii varsin kapeilla sektoreilla, mutta ne jotka näillä alueilla toimivat ovat maailmanlaajuisesti merkittävässä asemassa; tai tähtäävät siihen.

Suomen kaltaiset maat panostavat tutkimus- ja tuotekehitysintensiivisille alueille. Vaikka meillä on huippuluokan osaamista, suurin käytännön ongelma yrityksille on riskirahoituksen hankkiminen tuotteen kaupallistamiseksi.

Monet innovaatiot jäävät kaupallistamatta, koska ei löydy sijoittajia. Ala kaipaa pitkäjänteistä ja kärsivällistä rahaa. Terveysteknologian kansainvälisille markkinoille pyrkivän haasteet alkavat alkuvaiheessa tuotekehittelyn jälkeen.

Ensin täytyy kyetä todistamaan tuotteen vaikuttavuus. Se vaatii työtä useassa maassa ja erittäin paljon potilasaineistoa. Tämän jälkeen tutkimus pitää julkaista ja maailma pitää saada vakuuttuneeksi siitä, että tuote todella parantaa hoitotulosta.

Sen jälkeen tuotteelle pitää vielä löytyä toimiva jakelukanava. Globaalit tuotteet vaativat paikallisen tukiorganisaation. Tietojärjestelmät pitää linkittää yhteen paikallisten järjestelmien kanssa.

Innovaatiot Terveydenhuollossa

Rannekanavaoireyhtymä (RKO) on työikäisen väestön kansainvälinen kansantauti. Kansainvälisissä epidemiologisissa tutkimuksissa rannekanavaoireyhtymän esiintyvyyden on todettu olevan miehillä 3 % ja naisilla 5 %.

Tiedetään myös, että RKO:n tyyppisiä käsioireita eli käsien puutumista, tikustelua, kipua, voimattomuutta tai kömpelyyttä potee 15 % väestöstä!

Pelkästään Helsingissä tällaisista oireista kärsii 80 000 asukasta. RKO:ään sairastuu vuosittain 190 naista ja 90 miestä / 100 000 asukasta kohden eli noin kolme promille väestöstä.

Kansainvälisesti tai kansallisesti ei ole olemassa yksiselitteisiä kriteereitä RKO:n diagnoosille. Käytännössä tämä perustuu kuitenkin potilaan tyypillisiin oireisiin, kliinisiin löydöksiin ja neurofysiologisiin tutkimuksiin.

Suomessa neurofysiologinen tutkimus tehdään käytännössä aina ennen leikkauspäätöstä. RKO:n vuoksi tehtävä ENMG-tutkimus onkin yleisin tai toiseksi yleisin yksittäinen tutkimus niin julkisessa kuin yksityisissä alan laboratorioissa (20 - 40 % ENMG-tutkimuksista).

RKO:n vuoksi leikkaushoitoon joutuu noin yksi (1) promille väestöstä ja yli 20 %:lle heistä leikkaus suoritetaan molempiin käsiin. USA:ssa RKO-leikkauksia tehdään n. 400 000 kpl/vuosi, Isossa-Britanniassa n. 50 000 kpl/vuosi ja Suomessa n. 6 400 kpl / vuosi.

Suomessa oli keskimääräinen jonotusaika leikkaukseen vuonna 2005 lähes neljä kuukautta. Pelkästään Suomessa kertyy sairauspoissaoloja työikäiselle väestölle 22 000 - 32 000 viikkoa per vuosi.

Kaksi promille väestöstä hoidetaan konservatiivisesti tai vaiva jää kokonaan diagnostisoimatta. Tutkimuksiin jonottaminen aiheuttaa heillekin turhaa viivettä hoitoihin ja sairauspoissaoloja.

Sivut

lauantai 18. tammikuuta 2014

Läääkeyhtiöt palkitsevat

Ei kommentteja: