1980-luvulla kirjoitin ruskeakantiseen Venäjältä saamaani (V/OAVIAEXPORT) muistivihkooni: “Mainoksia tulvii taloon joka tuutista. Posti kantaa painotuotteita ja lehtiä, radio kailottaa, telkkari tuo liikkuvaa kuvaa olohuoneeseen. Tulevaisuudessa mainoksia tipahtelee myös matkapuhelimiin. Niitä tulee kaikille ja nehän voi jättää huomioimatta.”
Mietin silloin, että matkapuhelimeen (Mobiraan) tulevat mainokset (push-tekniikalla) lähetetään juuri minulle (personointi), minun puhelimeen, henkilökohtaiseen osoitteeseen (räätälöityinä).
Minun ei tarvitse valita hetkeä, jolloin saan kaupallisen viestin. Otsikossa ei kerrota, että kyseessä on mainos. Suhtauduin ajatukseen mainosten pakkosyötöstä epäillen. Kuvittelin, että kuluttaja tarvitsee suojaa ja opastusta. Niin ajateltiin siihen aikaan. Kuvitelmissani ihminen ei ole kykeneväinen itsenäiseen ja vastuulliseen toimintaan. Kekkosen ajan vaikutukset näkyvät muistelmissani.
Epäilin tuolloin kykyäni erottaa mainoksia ja muita viestejä toisistaan. Tätä kirjoittaessani, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, tiedän varmuudella, mikä on mainos, kuka pukkaa PR:ää ja milloin pieneen ruutuun pukataan poliittista propagandaa.
Miksi epäilin mainonta 1980-luvulla? Minulla ei ole tarkkaa päivämäärää muistiin merkitsemisestä, mutta sen on pakko ajoittua 1980-luvun loppuun. Suunnittelin silloin kirjan kirjoittamista, mutta muutto Ranskaan siirsi toimeen ryhtymistä parillakymmenellä vuodella eteenpäin.
Teemana oli: muutos – uudistuminen – menestys – kansainvälistyminen. Ideana oli osoittaa, että portaikossa ylöspäin siirtyminen vaati aina ylivoimaisia ponnisteluja. Halusimme kokeilla teorian toimivuutta käytännössä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin: voin vakuuttaa, että porrasaskelmat olivat paljon oletettua korkeampia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti